Venäjän Federaation Suurlähetystö Suomessa

Venäläisiä juhlia ja traditioita

Venäjän kielen sana "prazdnik" (juhlapäivä) johtuu käsitteistä "prazdnyi" (vapaa, joutilas) ja "pustoi" (tyhjä, joutava) ja tarkoittaa vapaapäivää, ei työssä oloa. Todellakin juhlapäivät, jotka keskeyttävät työpäivien rytmin, ovat ennen muuta lepoa. Samalla juhlapäivillä on tärkeä sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys, ne auttavat säilyttämään ja turvaamaan sukupolvien perinteiden jatkuvuuden.

Venäläisten juhlien joukossa on virallisia ja epävirallisia juhlapäiviä, vanhoja ja uusia, uskonnollisia ja maallisia, ammatillisia ja perhejuhlia. Työstä vapaita juhlapäiviä ovat tammikuun 1., 2., 3., 4., ja 5. päivä - Uudenvuoden lomapäivät, 7. tammikuuta - joulu, ortodoksisen kalenterin mukaan Kristuksen syntymäpäivä, 23. helmikuuta - Isänmaan puolustajien päivä, 8. maaliskuuta - Kansainvälinen naisten päivä, 1. toukokuuta - Kevään ja työn juhlapäivä, 9. toukokuuta – Voiton päivä, 12. kesäkuuta - Venäjän kansallispäivä, 4. marraskuuta - Kansan yhtenäisyyden päivä.

* * *

Ensimmäisenä sekä järjestyksessä että hauskanpidon mittavuudessa on Uusi vuosi. Luultavasti mitään muuta juhlapäivää ei odoteta yhtä kärsimättömästi. Lapset haaveilevat uudenvuoden lahjoista, aikuiset salaisimpien toiveiden täyttymistä ja kaikki toivovat toisilleen onnea ja kaikkea hyvää sekä iloa alkavalle vuodelle. Juhlan lähestyessä lapsille järjestetään aamupäiväjuhlia, vähän vanhemmille tanssiaisia ja estradikonsertteja. Itse Uuden vuoden juhlaa vietetään kuitenkin suurelta osaltaan kotona, perheen parsissa, kuusi koristellaan ja katetaan juhlapöytä.

Ensimmäisen kerran Uutta vuotta Venäjällä juhlittiin tammikuun 1. päivän vastaisena yönä vuonna 1700 Pietari Suuren aikana. Ennen sitä Venäjällä vuosi vaihtui 1. syyskuuta ja vielä aiemmin 1400-luvun loppuun saakka 1. maaliskuuta. Eurooppalaisen esimerkin mukaisesti uuden vuoden symboliksi tuli kuusi. Pietari I asetuksessa vuodelta 1699 ei kuitenkaan vielä konkreettisesti mainittu kuusipuuta vaan yleisemmin puita. Aluksi niitä koristeltiin pähkinöillä, konvehdeilla, hedelmillä ja vihanneksilla. Kuusia alettiin koristella vasta 1800-luvun keskivaiheilla. Ensimmäisen kerran koristeltu kuusipuu valaistiin kynttilöillä vuonna 1852 Pietarissa Jekaterininskin rautatieaseman rakennuksessa (nykyisin Moskovan asema). 1800-luvun puolivälissä Venäjälle ilmaantui ensimmäisiä kuusenkoristeita, nauhoja ja eri väristä koristelupaperia. Vuosisadan lopulla tuli tavaksi järjestää muodikkaita teatteriesityksiä, jotka usein olivat kopioita herrasväen juhlista. Ensimmäinen Pakkasukko (läntinen Santa Claus tai joulupukki) ja hänen lapsenlapsensa Snegurotshka (lumityttö) ilmestyivät yleisöä ihastuttaneen N.A.Rimski-Korsakovin samannimisen oopperan mukaan. Neuvostovallan ensi vuosina kuusijuhlien viettoon suhtauduttiin vieroksuen, niitä pidettiin porvarillisena jäänteenä, mutta myöhemmin traditio otettiin uudestaan käyttöön. Neuvostoaikana uuden vuoden juhlapöytään ilmaantuivat liha- tai kalahyytelö, sillisalaatti venäläisittäin, itämeren savustettu kilohaili öljyssä, Olivier-salaatti, ja "Sovetskoje shampanskoje" (samppanja). Samppanjapullon avaaminen Kremlin kellojen lyödessä kaksitoista muodostuikin Uuden vuoden juhlan huipentumaksi. Silloin tulivat muotiin myös "Goluboi ogonjok" -televisio-ohjelmat ja myöhemmin erityiset uuden vuoden elokuvat.

Tammikuun 14. päivän vastaista yötä sanotaan Venäjällä "Vanhaksi uudeksi vuodeksi". Vuoteen 1918 saakka Venäjällä oli käytössä juliaaninen kalenteri, joka erosi 13 päivällä Euroopassa noudatetusta gregoriaanisesta kalenterista. Neuvostovallan asetuksella 24. tammikuuta 1918 Venäjä siirtyi käyttämään samaa kalenteria kuin muutkin maat, mutta silti pitkän aikaa kaikki päivämäärät ilmaistiin merkinnällä "vanhaa lukua" tai "uutta lukua". Ajan myötä totuttiin uuteen kalenteriin, mutta Vanhan Uuden vuoden viettoperinne säilyi. Tätä juhlaa vietetään useimmiten iloisemmin kuin juhlallisempaa Uuden vuoden juhlaa pääkaupungin kellojen kumahdellessa.

Kaikkia kirkollisia juhlia vietetään Venäjällä juliaanisen kalenterin mukaisesti. Näin myös merkittävintä ja tärkeintä juhlaa, Kristuksen syntymäpäivää – Joulua vietetään 7. tammikuuta. Venäjällä, kuten muissakin maissa, on tapana viettää juhlallisesti ei itse syntymäpäivää 7. tammikuuta, vaan sen aattoa. Jouluaatto slaavilaisittain, "Rozhdestvenskij Sotshelnik", johtuu slaavilaisesta sanasta "sotshivo", joka tarkoittaa ohra-, vehnä- tai riisipuuroa hunajan tai rusinoiden kanssa. Koska jouluaattona päättyy neljä viikkoa kestänyt joulupaasto, niin Venäjällä tavallisesti pidättäydyttiin ruuasta myöhäiseen iltaan - "ensimmäiseen tähteen saakka" , illallisen piti olla paastoruokaa. Illallisen jälkeen lähdettiin kirkkoon öiseen joulujumalanpalvelukseen, ja ensimmäisenä joulupäivänä katettiin juhla-ateria.

Joulupäivästä alkoivat joulupyhät "Svjatki" – kaksitoista päivää Jeesuksen kastamiseen – loppiaiseen, jotka kestivät 19. tammikuuta saakka. Loppiaisen päähuvituksia olivat naamiaiset, povaaminen sekä "koljadovanije", kiertävä laulutervehdys (vrt. tiernapojat), jolloin kiertävä lauluryhmä kävi taloissa laulamassa kantaen keppiin kiinnitettyä paperista tähteä (Betlehemin tähti).

Helmi- ja maaliskuun vaihteessa - viikko ennen Suuren paaston alkua - vietetään laskiaista ("Maslenitsa"). Se on ainoa vanha slaavilainen juhla, joka ei liity uskontoon ja jossa on säilynyt monia pakanuuden ajan elementtejä. Maslenitsan ajan pääruokana ovat blinit, jotka muodoltaan muistuttavat auringon nousua ja siten kesän lähestymistä.

Laskiaisviikolla on tapana laskea mäkeä, ajella kauniisti koristellussa reessä vällyjen alla, laulaa laskiaislauluja ja järjestää perhejuhlia. Juhlien huippukohtana on Maslenitsan saattajaiset - vanhoihin vaatteisiin puettujen olkinukkien polttaminen, ikään kuin symbolisoiden talven, kaiken ikääntyneen ja vanhentuneen hautajaisia, kevään ja uuden hedelmällisyyden voimien syntymistä.

23. helmikuuta on Isänmaan puolustajien päivä. Juhla sai alkunsa vuonna 1918 Puna-armeijan miehuullisen taistelun muistona saksalaisia valloittajia vastaan. Päivää vietetään pääosin miesten juhlana, miehille toivotetaan tuolloin voimia ja taisteluhenkeä.

Kaksi viikkoa myöhemmin vietetään Kansainvälistä naisten päivää - 8. maaliskuuta. Tuona päivänä äideille, vaimoille ja työtovereille ojennetaan kukkia ja lahjoja. Venäjällä naisten päivää vietettiin ensi kertaa vuonna 1913. Päätös vuosittain vietettävästä Kansainvälisestä naistenpäivästä hyväksyttiin vuonna 1910 toisessa Kansainvälisessä naissosialistien konferenssissa Kööpenhaminassa Klara Zetkinin aloitteesta.

Huhti- ja toukokuun vaihteessa vietetään Pääsiäistä ("Pasha"). Sen tarkka päivämäärä lasketaan joka vuosi erityisen pääsiäistaulukon mukaan. Pääsiäinen, kuten ennen sanottiin, on "juhlien juhla ja riemujuhlien riemujuhla". Pääsiäisenä muistetaan Jeesuksen Kristuksen elämää, kärsimystä ja ylösnousemista. Pääsiäistapoja ovat ilta- ja aamujumalanpalvelus, ristisaatto kirkon ympäri, pääsiäissuudelmat, kananmunien värjääminen ja "kulitshien "(pääsiäiskakkujen) leipominen. Pääsiäissuudelma on niin laajalle levinnyt tapa Venäjällä, että sitä eivät väistä edes käytännössä ei-uskovaisetkaan ihmiset. Siihen sisältyy suudelmien vaihdon lisäksi onnittelutervehdys: "Kristus on ylösnoussut!" johon vastataan: "Totisesti ylösnoussut!" - ja tämän jälkeen vaihdetaan värjättyjä munia. Munat värjätään perinteisesti punaisen eri sävyin, ne ovat muodostuneet kristillisen pääsiäisen välttämättömiksi attribuuteiksi ja symboleiksi 1100-luvusta alkaen. Luonnollisten värjättyjen munien lisäksi Pääsiäiseksi valmistettiin myös erityisiä jalometalli-, lasi-, kristalli- ja posliinimunia kaiverruksin koristelluiksi lahjaesineiksi. Tällaisten lahjamunien valmistamisessa mainetta sai erityisesti kultaseppä Karl Fabergé. Pääsiäispöydän välttämättömänä kaunistuksena pidetään pääsiäisleipää - "kulitsh", joka leivotaan hiivalla nostetusta taikinasta. Kulitshin kuuluu olla ehdottomasti korkea ja pyöreä. Se liittyy siihen, että tarinan mukaan Kristuksen käärinliina oli pyöreä muodoltaan. Kulitshin päälle asetetaan taikinasta tehty risti.

1. toukokuuta - Kevään ja työn juhla – sanottiin aiemmin Työtätekevien kansainväliseksi solidaarisuuspäiväksi. Juhla sai alkunsa vuonna 1889, kun II Internationalen Pariisin kongressi hyväksyi päätöksen viettää tätä päivää Chicagon työläisten taistelun 1. toukokuuta 1886 muistoksi. Siinä muodossa Toukokuun ensimmäistä päivää alettiin Venäjällä viettää 1891 pääosin juhlakulkueina ja mielenosoituksina. Nykyään venäläisten enemmistö viettää tätä päivää luonnon helmassa, monet lähtevät maaseudulle.

9. toukokuuta - Voiton päivänä - Venäjällä muistetaan natsi-Saksan kukistamista keväällä 1945 eräänä historiamme suurimpana sotilaallisena voittona. Samalla se on kymmenien miljoonien Toisessa maailmansodassa kaatuneiden muistopäivä. Voiton päivänä veteraanit tulevat aukioille sotilaallisine kunniamerkkeineen, soitetaan sodan aikaisia rintamalauluja, kaatuneiden haudoille lasketaan kukkia ja seppeleitä.

12. kesäkuuta - Venäjän kansallispäivä - liittyy vuonna 1990 hyväksyttyyn julistukseen Venäjän federaation valtiollisesta suvereniteetista.

4. marraskuuta - Kansan yhtenäisyyden päivää - vietetään vuoden 1612 marraskuun 4. päivän tapahtumien muistoksi, kun kansan nostoväen joukot Kozma Mininin ja Dmitri Pozharskin johdolla vapauttivat Moskovan puolalaisten miehittäjien vallasta ja lopettivat syvän henkisen ja siveellisen kriisin aikakauden, jota nimitetään sekasorron kaudeksi ("smutnoje vremja"). Katsotaan, että nostoväen sotaurheus laski perustan riippumattoman venäläisen valtion rakentamiselle.

Tärkeimmät perhejuhlat Venäjällä vastaavat pääosin muiden maiden perinteitä. Näitä ovat lasten kastejuhlat, syntymäpäivät, nimipäivät, häät, vuosipäivät (varsinkin 50-vuotispäiviä vietetään laajasti) jne. Mielenkiintoinen venäläinen tapa on juhlia avioliiton vuosipäiviä. Esimerkiksi vuosi häiden jälkeen vietetään karttuunihäitä, kymmenen vuoden kuluttua ruusuhäitä, kahdenkymmenen viiden vuoden kuluttua hopeahäitä ja viidenkymmenen vuoden jälkeen kultahäitä.

Venäläisistä ammatillisista juhlista mainittakoon seuraavat:

12. tammikuuta - syyttäjälaitoksen työntekijöiden päivä. Tuona päivänä vuonna 1772 Pietari I asetuksella perustettiin syyttäjälaitos valtiovallan elimenä.

13. tammikuuta - Venäjän lehdistön päivä. Sitä vietetään ensimmäisen venäläisen sanomalehden vuonna 1703 ilmestymisen vuosipäivänä.

10. helmikuuta - Diplomaattien päivä. Tuona päivänä vuodelta 1549 on vanhin maininta Venäjän ensimmäisestä ulkopoliittisesta virastosta (Posolski prikaz).

12. huhtikuuta - kosmonautiikan päivää - vietetään maailman ensimmäisen avaruuslentäjän Juri Gagarinin vuoden 1961 avaruuslennon vuosipäivänä.

7. toukokuuta - Radion päivä. Sitä vietetään venäläisen tiedemiehen Aleksandr Popovin vuonna 1895 järjestämän maailman ensimmäisen radiovastaanottimen esittelyn vuosipäivänä.

Kesäkuun kolmas sunnuntai - terveydenhoidon työntekijäin päivä.

Elokuun toinen sunnuntai - Rakentajien päivä.

Syyskuun kolmas sunnuntai - Metsätyöläisten päivä.

25. lokakuuta - Tullimiesten päivä.

10. marraskuuta - Miliisin päivä (vuodesta 1918).

20. joulukuuta - Turvallisuuselinten työntekijäin päivä.

* * *

Venäläisten arkielämässä on myös useita vakiintuneita tapoja, jotka muuttuvat nopeammin kuin perinteiset juhlat. Venäjällä 18 vuotta täyttäneet lapset asuvat useimmiten yhdessä vanhempiensa kanssa avioliiton solmimiseen saakka, avioon mennään yleensä 23-25-vuotiaina. Kesäisin venäläiset mielellään säilövät omassa puutarhassa kasvatettuja hedelmiä ja vihanneksia, monilla on asunnon lisäksi kesämökki maaseudulla. Venäläiset menevät tavallisesti nukkumaan hyvin myöhään, pitävät iltateen juonnista keittiössä pitkine keskusteluineen eivätkä kainostele suolan tai tulitikkujen lainaamista naapureilta, kun omat sattuvat loppumaan. Ajan puutteen vuoksi ja rakkaudesta kirjallisuuteen monet lukevat liikennevälineissä.

Sauna on vanha venäläisen elämänmuodon elementti. Nykyisin se on ennen muuta eräs parhaista tavoista viettää aikaa ystävien kanssa. Venäläisen saunan tärkeimmät attribuutit ovat löyly, koivu- tai tammivasta, herkullinen yrttitee, kalja tai olut.

Mitä tulee arkielämän etikettiin, niin esimerkiksi liikennevälineissä on tapana antaa istumapaikka vanhuksille, ja poistuttaessa bussista tarjotaan käsi avuksi naispuoliselle matkatoverille. Ystävien tavatessa kätellään tai annetaan kolminkertainen poskisuudelma. Venäjällä keskustelukumppani saattaa esittää henkilökohtaisia kysymyksiä perheestä, tuloista, harrastuksista, terveydentilasta, työstä tai bisneksestä ja odottaa saavansa niihin epämuodollisia vastauksia. Kirosanojen julkiseen käyttöön suhtaudutaan Venäjällä hyvin kielteisesti: venäjän kielessä niitä pidetään edelleenkin säädyttöminä. Katsotaan, että säädyttömän sanaston välttäminen on merkki sivistyksestä ja kunnioituksesta lähimmäisiä kohtaan.